#Syksyonniintätäkaikkee

Taas se on täällä. Liian aikaisin. Ihanan kamala talven esiaste. Sieniä, tatteja ja vahveroita, marjoja ja tammenterhoja on kaikki paikat enemmän tai vähemmän pullollaan.

Saatiin K:n vanhemmilta alkukesällä raparperin varsia, jotka löysin äsken pakastinta tutkiessani. Otin yhden pussillisen sulamaan ja ajattelin iltapalaksi keittää raparperikeiton. Leikitään kesää.

Syksyyn kuuluu totuttautuminen vaihe vaiheelta pois ihanasta kesästä:

Vaatteet: Opetellaan pukeutumaan taas siten, että voi olla yht äkkiä +12 astetta taikka sataa vaakatasossa vettä niskaan. Kumisaappaat, liian kuumat jos on poutaa mut sateella ehdottomat jos ei halua varpaita kastella ja leikkiä lapsuudesta tuttua ''lattia on laavaa-leikkiä'' sovellettuna vesilätäkkö on laavaa- leikiksi.

Pikkuhiljaa sitä rupeaa alitajuntaisesti laittamaan niitä kesähellevaatteita ja balleriinoja ja varvastossuja kaapin perälle ja alkaa hakea paksumpaa vaatetusta esille. Mulla on tänään ekaa kertaa sitten alkukesän sukat jalassa. Ja kyllä, uskokaa tai älkää, mutta tähän täytyy tottua.

Kaupat alkaa täyttyä uusista talvivaatteista jo elokuun alussa, joten sitä väkisinkin tulee mietittyä onko se viime talvena ostettu toppatakki jo ''niin sou lääs siisön'' et uusi pitäis hankkia. Tuskin, mutta hankitaan se nyt sitten jo vaikka siks että onpahan sit vaikka joka viikonpäivälle oma takki. Ja riittääkö pelkkä toppatakki vai täytyykö syksyllä olla villakangastakki? Pakko laittaa peitto pussilakanoineen valmiiksi sänkyyn koska pian ei pelkällä peitolla tarkene ja vaikka K:n mielestä kylmä ei tule, niin tossa se huomaamattaan hiukan valitteli eilen. :D

TV: Syksyn tunnistaa siitä, että televisiosta alkaa tulla taas kaikenmaailman uusia tv-sarjoja ja kisailuohjelmia ja tottakai, se mitä kukaan ei katso mutta kaikki katsoo: Big brother. Itse myönnän katsoneeni sitä joskus satunnaisesti silloin tällöin ihan vaan uteliaisuuttani. Nyt kun uutta kautta mainostetaan, täytyy ainakin katsastaa, millasta porukkaa sinne taloon astelee. Sitten sitä taas voi olla katsomatta loppukauden ajan.

Jäätelö: Voi sitä syödä kylmemmälläkin kelillä, eikä kukaan ole tietääkseni määritellyt sille mitään aikarajaa milloin on oikea aika lopettaa, mutta jotenkin siitä on vaikeaa päästää irti. Suklaa ei oo koskaan oikeen ollu mun juttu, ja vaikka muutenkaan tunnusta mikään sokerihiiri olevani, niin mikään ei voita sitä vaniljajäätelön tuomaa viilennystä pitkän kuuman päivän päätteeksi. Syksyllä sen sijaan jälkeenpäin tulee vilu.

Jäätelön syönnistä aasinsiltana lämpötilan muutokseen:

Tää kesä oli kuuma isolla K:lla! Töissä oli niin kuuma, että hiki vaan virtasi. Oikeastaan kuumempi, kuin kotiin pyöräillessä päivän päätteeksi. Koko kesänä ei satanu juuri lainkaan ja nyt kun sataa, niin sataa koko kesän edestä. Ehkä ihan hyvä niin, ei se mua haittaa. Parempi näin kuin jumalattoman kova hiki koko ajan. Vaikka meillä on parvekkeella lämmitys, ei sinnekään enää oikeen tuu mentyä, muissa kuin pyykinkuivatuksen merkeissä. ( Otettiin tänään sieltä grilli pois talvilevolle niin ei K:kaan enää viihdy partsilla. :D)

Tukkaprobleema: Kuten kaikki kanssasisareni joilla on toisten mielestä ah niin ihana luonnonkihara tukka, tietävät ongelman: Ei pysy suorana ei! Menee syksyn sateiden ja kostean kelin takia karvaiseksi säkkäräkikkurakiharaksi. Turha ees laittaa siis tukkaa. Tiukka tätinuttura vaan aamulla päähän ja töihin!

Mä ostin muuten eilen ekan joululahjan pikkusiskolle. Tuntuu taas hyvältä, et on yks lahja jo hankittuna, vaikka nyt onkin vasta elokuun 24. päivä. Myönnän. Olen hassu.